KOUTA-GALLERIASSA 13.11.-2.12.2018

IRJA AHTOVIRTA – Se mitä meistä jää

 
Vahabatiikkimaalauksia

“Viimeiseen kolmeen vuoteen mahtuu kolme kuolemaa, kolme elämää on pakattu jätesäkkeihin ja pahvilaatikoihin. Kun joutuu kohtaamaan toisen ihmisen kuoleman, niin samalla joutuu myös kohtalaisen väkivaltaisesti vedetyksi ihan uudenlaiseen realismiin – elämä todellakin voi loppua milloin vain ja/tai miten vain. Kuolema ei olekaan seesteinen kuva aikuisesta lapsesta pitelemässä ikivanhaa isäänsä kädestä kuolinvuoteen äärellä. Viimeiset sanat jäävätkin oikeasti sanomatta – ainakin puolin, mutta luultavasti myös toisin – eikä se isäkään ole ikivanha.

Sitten kun lääkäri soittaa ja käskee istua alas, on kaunis ja kuulas, aurinkoinen pakkaspäivä. Sitä tietää jo sanojen asettelusta mikä se asia on – kyyneleet eivät vielä tule, tulee sen sijaan kysymys; mitä nyt? Mitä seuraavaksi? Mitä sitten pitää tehdä, en osaa enkä tiedä – ei ole ennen multa isää kuollut… Korva kuulee ja aivo rekisteröi ilmeisesti jotain, koska kynä kirjoittaa paperille ohjeita. Puhelun loputtua sitä huomaa elävänsä hieman erilaisessa maailmassa – ja sitten tulee se itkukin. Voi mun isä-parkaa!
Ja mitä meistä sitten jää?

Noin 70 neliötä tavallista ihmisen elämää; sohva, keittiön pöytä, telkkari. Kirjoja – hyllymetreittäin kirjoja. Vanhoja valokuvia, toisen rakkaita muistoja. Papereita, kirjeitä ja kortteja. Vaatteita. Sampoota ja hammasharja. Pesukoneellinen pyykkiä. Pakataan pois tämän ihmisen elämä; talteen, kiertoon ja roskalavalle. Sitä tulee menneeksi toisen henkilökohtaiselle alueelle ja siitä tulee vähän hankala olo, tuntuu, ettei ole oikeutta penkoa tällä tavalla – paitsi, että se toinenhan on tosiaan kuollut, eikä juurikaan välitä siitä enää. Ja taas se tulee: voi mun isä parkaa… tämäkin vielä!

Sitten se kuolema pikkuhiljaa arkipäiväistyy. Ei unohdu, mutta muuttuu osaksi omaa elämää ja hieman helpottaa. Kunnes se iskee taas hetkellä ja tavalla, jollaista vähiten odottaa. Salakavalasti takavasemmalta. Aloitetaan uusi kierros. Shokki, suru, suru, suru, suru ja toipumisen alkaminen.

Se mikä meistä muille jää on jälki. Jälki, muisto. Tai monta sellaista – toiset kirkkaita ja toiset haaleita. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, ei voi olla enää ihan varma, mikä jälki on totta ja mikä oman mielen kehitelmä – todenperäisyyttä ei pysty enää tarkistamaan. Ja niin syntyvät kuolemattomat legendat – jälkipolvien kuolemasta selviytymisen mekanismit.”

– Irja Ahtovirta

 

KOUTA-galleria
Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo
ti-pe 11-18
la-su 12-17
ma suljettu
Liput 7/5€