KOUTA-GALLERIASSA 5.-24.3.2019

ENNI KÖMMISTÖ – Puueläimiä

Näyttely jakautuu neljään osaan, pienoisveistokset, koirat, poni ja papukaijat ovat tarinoita: Poni niityllä, koirat omassa läsnä olevassa maailmassaan ja papukaija odottamassa, marraskuussa. Vasemmalla takana on metsä, sen edessä valkoposkihanhet ja niitty. Kaksi joutsenta kuvaavat lintuja, tyyntä ja järveä.

Metsään veistetyt linnut: harakka, varis, närhi, naakka ja pyrstötiainen ovat paitsi luonnonvaraisia lintuja, niin niissä on ollut taustalla ajatus koulujen opetuksessa käytetyistä täytetyistä linnuista. Täytetyt linnut ovat jollain tavalla karmivia ja samalla mallipiirustuksessa ja luonnontieteen opetuksessa käytettyjä ja koulun historiaan liittyviä arkisia ja arvokkaita. Miettiessäni tätä ristiriitaa ja katsellessani ulkona vapaana lentäviä ja kulkevia lintuja, päätin veistää lintuja osana eläimiin, niiden elämään, rakenteeseen, väreihin ja olemiseen tutustumista. Toisaalta kiinnostus luonnontieteeseen, kuten elämiin ja kasveihin, ja niiden sukuihin ja latinankielisiin nimiin tulee siitä, että tiedän aiheesta vähän. Lukiossa saimme korvata biologian, maantiedon ja fysiikan opinnot ilmaisuaineilla: näytellä, kirjoittaa ja tutustua tansseihiin, liikunnallisesti ilmaistaviin lajeihin. Toisaalta kiinnostus luonnonvaraisiin eläimiin, kuten valkoposkihanhi-ilmiöön, syntyy havaintojen kautta. Valkoposkihanhet ovat jääneet pesimään Itämeren alueelle, muuttoreittinsä varrelle. Helsingin ja Espoon puistoissa ja rannoilla ne ovat laiduntaneet 1990-luvun alusta lähtien. Ja kanta oli pääkaupunkiseudulla vuonna 2018 vajaat 14000 yksilöä ja noin 800 pesivää paria. Koko maassa valkoposkihanhia on noin 30000 yksilöä. Hanhien kerrotaan huolehtivan poikasistaan pitkään, olevan uskollisia parilleen; tavallaan niiden elämä, ruokailu ja laiduntaminen näyttäytyvät yhteisöllisenä. KOUTA-gallerian näyttelyssä on viisi valkoposkihanhiveistosta: kaksi poikasta ja kolme aikuista. Olen ajatellut jatkaa hanhiveistoksia niin, että veistoslauman laumakoko kasvaisi 15-19 hanheen.

Teoksessa Sinä lähdit, minä jäin kuvaan ulko- ja sisätilaa: koira kurottaa kohti ikkuna, jonka toisella puolella on sisäkasvi ja sen kastelukannu. Koira on jäänyt ulos ja katsoo sisälle; ehkä se on vapaana pihalla? Toisaalta teoksen koira häipyy värillisesti aavistuksen kohti vaaleaa, ikkunaa kohti kurottava osa on tummempi. Teos on tavallaan myös muistoteos marraskuun 6. 2014 15,5-vuotiaana kuolleelle Buster-staffordshirenbullterrierilleni: se kertoo jonkun päättymisestä, vanhuudesta, kuolemasta, väri alkaa häilyä kohti valkoista, hämärää. Teos on vuodelta 2015. Muut näyttelyn veistokset ovat vuosilta 2017-2019.

Ulko- ja sisätilaa kuvaat myös Kukkapeili ja sen edessä oleva, peilistä heijastuva Harmaa papukaija. Puulinnun lisäksi peilistä heijastuvat galleriassa kulkevat näyttelyvieraat. Peili ja papukaija luovat vaikutelman sisätilasta. Pääsemme tähän tilaan mukaan uudella – arkisesta tutulla – tavalla: näemme sisätilaan, jossa olemme. Näyttelyssä näemme myös näyttelyyn rakennettuja viitteellisiä tiloja, kuten metsä tai niitty, ja peilistä heijastuessamme olemme tavallaan samaan aikaan sekä vierailijana galleriassa että osana tätä näyttelyn rakennettua, kerrottua tilaa. Tulemme peilikuvajaisemme kautta lisäksi havaitusti osaksi tilaa, jossa olemme: emme ainoastaan tiedä kokemuksellisesti olevamme paikassa, vaan voimme myös muiden aistiemme ohella havaita kokemuksellisesti itsemme peilistä peilautumalla.

Metsäosan edessä on soikealla, vaalealla jäätä tai lunta kuvaavalla tasolla koira. Teoksen nimi on Orfeus, ja se viittaa kreikan mytologiaan, jossa Orfeus lähti hakemaan Eurydikea manalasta. Ainoa ehto oli, ettei hän saanut katsoa Eurydikeen tätä hakiessaan; myytissä Orfeuksen katsoo rakkaaseensa ja Eurydike jää tavoittamattomiin. Puuveistoksen koirahahmo katsoo olkansa yli, mutta mitään ei käy; on rauhallista, on tyyntä.

Taiteilijatapaaminen su 24.3. klo 13-16

KOUTA-galleria
Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo
ti-pe 11-18
la-su 12-17
ma suljettu
Liput 7/5€